Osan pistämisessä nettiin ja sen kaiken kestämisessä meni hiukan aikaa, mutta katsotaanpa muuttavatko Hayldonit tämän osan jälkeen. Osassa on kuitenkin vähän kaikenlaista, ainakin arkea... :) Säästytte nyt pitemmiltä pölinöiltä, 7. osa! Varoitus: Osa ei ole todellakaan hauska, se on erilailla kerrottu kuin edelliset, ottakaa se erikoisosana, mutta seuraavat jaksot ovat taas normaaleja. :)

Rocco vietiin pois, sillä talossa oli taas tilan puute. Toivottavasti selviää hengissä orpokotiin, eikä tukehdu makupaloihin kun näkee tuon poliisin...

Linda oli huomannut mahansa paisuneen kuin pullataikinan. Hän oli varma, että siellä lilluskelisi vaavi, hänen ja Timpan vaavi. Linda otti pelokkaasti puhelimen käteen, mitäköhän Timppa sanoo?

Linda oli kertonut tilanteen Timpalle. "Sanoinhan, minä olen raskaana. Tämä on sinun." Linda selitti. "Öh...  Minä en kuule, pätkii niin paljon. Sanoitko olevasi raskaana... Pitää lopettaa, on kiireitä!" Timppa sanoi.

Linda oli vihoissaan, muttei näyttänyt sitä. Timppaa ei ollut kiinnostanut, vai oliko hänellä oikeasti kiire?

"Hei sitten, soita kun tulet töistä." Linda sanoi hellästi, mutta hänen äänestään paistoi pettymys.

Linda tiesi, ettei äiti ja isäkään voineet jäädä tietämättä asiasta, asia oli niin näkyvä, ettei sitä voisi lykätä. Hän käveli Milanoran hämmästyneen katseen alle ja kertoi nopeasti ennen kuin Milanora kerkesi suutaan avata."Äiti, minä olen raskaana." Linda sanoi tyynesti. "MITÄÄH?!! Si-sinä olet raskaana! Voi tyttö-kulta, vaikka oletkin perijä ei sinulla ole kiire aloittaa lapsien hankintaa! Ja se retkuko on isä?!" Milanora sanoi kiihtyneenä. "Ei hän ole retku, hän on kunnollinen mies ja lapsen isä!" Linda sanoi.

"Mitääh? Öh...Timppaako ei kiinostanut? No kiinostihan! Ei hän minua jätä, äiti! Hän on vain niin kiireinen, ettei ehtinyt puhua..." Linda sanoi Milanoralle. "Tyttö kulta, kyllä nuo kiireet tiedetään, häntä ei kiinosta sinä tai vauva! Sitten kun se syntyy, ei kukaan tunnista sitä hänen lapsekseen, unohdetaan Timppa ja kasvatetaan lapsi yhdessä." Milanora ehdotti.

"Eikä! Tämä on minun ja Timpan lapsi! Timppa kyllä kasvattaa sitä ja me menemme naimisiin, muutamme yhteen... ja...!" Linda aloitti. "Tyttö hyvä, älä viitsi kaatua sontaan..." Milanora sanoi. "Äiti, Timppa on hyvä mies, ja hän kasvattaa kanssani lapsen." Linda sanoi rauhalliseen sävyyn ja käveli pois, vaikkakin hän olisi halunnut juosta, mutta siitä Milanora olisi nostanut hirveän mellakan.

"Leo, eikö sinä aio evääsi liikauttaa kun tyttäresi on ala-ikäinen ja vielä raskaana!" Milanora kysyi ärtyneellä äänellä. "Äläs nyt kulta, se on aivan pikkuriikkinen asia... Heii... Jos se tulokas onkin tyttö, se voisi hankkia minulle helmikaulakorun kasvettuaan hieman!" Leo sanoi hiljaa. Milanora katsoi Leoa, hänen ihonsa meni kananlihalle sanan "helmikoru" kuulemisesta.

"Aaa aauuh..." Linda huusi kivuissaan. Vauva pyrki jo ulos, vaikkei mahakaan ollut kasvanut tarvittavia kertoja. Mitäkäs Leo tekee? Njuu, ei mitään! Ukkelia ei taida kiinostaa...

"Ja Jumala, siitä vauvasta tulee tyttö!" Leo selitti katolle. Katto ei vastannut Leon pyyntöihin, se vain pysyi tummana ja liikkumattomana. Ei merkkejä rukouksen kuulemisesta. "Isii, se vauva haluaa ulos, vaikka se ei ole valmis tulemaan sieltä!" Linda huusi. "Hmh... Ja Jumala, siitä vauvasta tulee tyttö!" Leo toisteli Lindan kärsiessä ennen aikaisia supistuksia.

"Oijoi... Selkääni kolottaa ja jalkoja särkee..." Leo voihki. Hän tiesi ajan tulleen, ajan jolloin hän vanhenisi ja olisi lapsenlapsilleen ukki. Hän suorittaisi uransa huipulle, sitten siirtyisi tyylikkäästi eläkkeelle, ja jäisi opettamaan lapsenlapsia haluamaan helmikoruja. Tosin Leon suunitelmat ei onnistu, meinaan ennen minä tappaisin hänet, kuin että lapsista tulisi yhtä törttöjä! ;D

"Äiti älä viitsi... Kyllä Timppa vastaa!" Linda sanoi. Milanora katsoi Lindaa säälien ja lähti kävelemään sisälle. Linda tiesi, että Timppaa ei kiinostanut, hän eikä edes vauva.

"Eipäs! Timppa vastaa... Hänellä oli vain kiireitä..." Linda uskotteli itselleen. Sisimmässään hän tiesi, mikä olisi oikeasti totta, Timppaa ei kiinostanut.

"Voe Jumala... Anna sen olla tyttö... Anna sen olla tyttö!" Leo rukoili. Hän oli pattitilanteessa. Tytär synnytti hän toljotti. Hän ei vain voinut tehdä mitään, joten tyytyi anelemiseen.

"AUUUUUU! ISKÄ MISSÄ ÄITIIHH..." Linda huuteli tuskissaan. Vauva syntyisi itsepäisesti kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa, mutta se ei ole paljon, se ei vaikuta mitään. Vauva oli valmis syntymään.

Timppa käveli iloisesti ulos. Hän oli juossut sisään katsomaan tyttöystävänsä synnytystä. Nyt hänen oli kuitenkin pakko mennä tuulettumaan, sillä hän ei vieläkään ottanut tajutakseen. Timppa ei ottanut olostaan selvää, samaan aikaan se oli iloinen, hämmästynyt, onnellinen, ärsyyntynyt sairaalan asioista, mutta nyt. Hänellä oli lapsi...

Linda osasi selvittää tunteensa ja olonsa. Hän oli onnensa kukkuloilla. Timppaa kiinnosti sittenkin, hän oli ollut Pariisissa lääkärien huvimatkalla. Nyt hänen käsivarteilla lepäsi kuitenkin poika. Suklaanruskea tiitiäinen, jolla oli kaikki perittynä isältään. Hiustenväri oli Lindalla ja Timpalla sama, joten siitä ei voi sanoa mitään.

Milanora tunsi elämänsä olevan hyvässä vaiheessa. Se oli saavuttanut isovanhemmudeen iloisen pisteen. Hän ei enään epäillyt Timppaa nähdessään tuon pojan. Hänen oma suklaanyytti.

Maks joutui kuitenkin lähtemään onnellisesta perheestä kohti köyhyyksiä. Tilaa ei ollut, joten Maks, olen pahoillani, ettet saanut viettää vanhuudenpäiviäsi täällä...

Tintti ei viipynyt talossa minuuttiakaan vanhalla tyylillään. Nyt hän asui perheessä, ja komea Timpasta tulikin. Milanora ei tahtonut päästää irti Tintistä laisinkaan.

Jokaisen oli aika siirtyä joskus harmaaseen vanhuuteen. Myös kauniin Milanoran. Hän kuitenkin pyysi, että Timppa maalaisi hänestä kuvan ennen kasvamista.

Ringo synnytti taas pennun. Tuloksena oli Rog -niminen uros.

Rog kasvoi eräänä talvipäivänä. Maa oli valkoinen ja huurteessa. Rog juoksi innoissaan saadessaan Minerin ylvään ja kauniin ulkonäon. x)

Milanoran elämä oli täydellistä. Lapsenlapsi, hyvä rahatilanne, talo, avioliitto ja vielä ylennys Yliopiston lehtoriksi.

Timppaa taas ärsytti suunnattomasti Mimmi. Hänen hiukset nousivat pystyyn, kun hän vain näki tämän. Eniten Timppaa ärsytti Mimmin turbohuuluet, jotka olivat IHAN hirveät. "Siitäs saat, vanha kurppana ämmä! Kuuma vettä huulillesi, toivottavasti kutistuvat tulikuumasta vedestä!" Timppa huusi iloinen virne naamallaan.

"HAHAA!" Timppa huudahti Mimmin pyyhkiessä vesiä kasvoiltaan.

Timppa viskoi uuden lasin keitettyä kuumaa vettä Mimmin rumille kasvonpiirteille. "Auauauu... Kuumaa! Auuaauu... Auuuh!" Mimmi huuteli. "Hihihii, toivottavasti huulesi kutistuvat!"

Timppa tykkäsi maalaamisesta -tai no minä panin tykkäämään, koska hän haluaa rikollisneroksi. Muuttaessaan taloon hän toi 5352§ ja hän on mammonatavoitteinen, elämäntavoitteenaan rikollisnero.

Timppa löysi 1. lehdestä rikollis -uran ja jätti samalla taakseen Yleislääkärin jopin -tai no golfinpeluun.

Miner katsoo ihmeissään Tinttiä. :)

Timppa oli vaihtanut vaipat Tintiltä, ja sitten ne hävisivät kokonaan... ;D

Linda kasvoi kauniiksi aikuiseksi. Kiva asu, eikö?

Eräänä yönä Tintti hinkui ulos kehdosta ja Milanora vei hänet kakun luo ja heitti seinää... -Ilmaan siis.

Tässä näkyy Milanora ja Tintti. Taustalla homehtuneita tuttipulloja -mutta sehän kuuluu arkeen! :)

Voi että on söpö! :) Uiui... Onneksi Tintti kasvoi, sillä vauvana hän rääkyi aina. Vain silloin kun sitä nukutti se suostui nukkumaan. Aina sitä vain syötettiin ja leikitettiin niin kauan kunnes sitä nukutti -omaan kuolemiseen asti...

Kaikki tulivat ärhentelemään perheen läskeimmille. ;D "Mrrr... Sä et kuulu meidän perheeseen, tommonen läskimooses viiksivallu!" * Riffi murisi. "Uikuik, isälläkin oli viikset senkin museon fossiili! Itse oletkin laiha luukasa, varmana olet museossa vuoden päästä, fossiilina ja kaikki nauravat kuinka laiha oletkaan!" *Miner sanoi takaisin. (* = tarkoittaa käännöstä koirien kielestä)

Anteeksi, anteeksi! Kakka osa, kökköä kirjoitusta, tiedän... En ollut kirjoituspäällä ja lueskelin Sims -sivustoja samaan aikaan kunnes aina muistin : "Ainiin, pitää kirjoittaa se osa!" Teki mieli paeta kirjoittamista ja juosta pihanurtsille -ja etenkin huutaa. Tämä oli täyttä kidutusta, hulluutta -ja kidutusta teillekkin tämän osan lukemisesta... ;D EI mitään vitsejä, arkea vaan... Ensiosassa tulee taas jotain hauskaa, yritän väsätä! Älkää siis lopettako seuraamista, tämä oli vain yksi arkijakso, ja tottakai arkea tulee muissakin, mutta muihin lisään hauskuutta. :) Kunhan olen kirjoituspäällä... Kommentoimaan siitä!